Esittelyjä

Sain nyt vihdoin ja viimein tehtyä blogin, jossa aion lähinnä kertoilla omia ja hevoseni Ripan kuulumisia ja muuta elämääni hevosten parissa. Muuta asiaa täällä ei luultavasti olemaan, vaan postaukset käsittelevät ainoastaan tallielämääni. Pienet esittelyt itsestäni ja hevosestani kuitenkin näin alkuun, jotta tiedätte, mistä edes kirjoitan.

Minä itse: Nimeni täällä netissä on Lellu, ja olen 15-vuotias tyttö pääkaupunkiseudulta Kauniaisista. Jos jotakuta kiinnostaa, niin syntymäpäiväni on 2.12.1995, ja silloin otan myös onnitteluja vastaan. Olen siis tällä hetkellä yhdeksännellä luokalla ja juuri päättämässä peruskoulua, matkalla lukioon. Kielitaitoni kattaa suomen lisäksi äidinkielenomaisen saksan (pienenä meillä oli saksalainen Au-Pair, joten saksaa olen puhunut siitä lähtien, kun olen ylipäänsä puhunut), hyvän englannin sekä melko vähän ranskaa.

Ratsastuksen aloitin alunperin 8-vuotiaana Espoon Ratsastustallilla, mutta siellä lopetin alkeiskurssin jälkeen kun talli oli melko kaukana enkä siellä niin paljoa viihtynyt. Sen jälkeen pidin taukoa seuraavaan syksyyn asti, jolloin menin uudestaan alkeiskurssille, tällä kertaa Peikin Ratsastuskoululla Kauniaisissa. Siellä olenkin ratsastanut siitä lähtien, eli nyt suurinpiirtein seitsemän vuoden ajan, niin koulu- kuin estetunneillakin (nykyään ainoastaan koulutunneilla, estetunteihin ei riitä aika). Minua on tunneilla kehuttu rauhalliseksi ja fiksuksi ratsastajaksi, ja istuntanikin on kerännyt kehuja monilta tahoilta, jälimmäinen taitaa olla ilman satulaa ratsastus -innostukseni syytä. En ole koskaan varsinaisesti ollut mikään kilparatsastaja, vaikka olekin hypännyt muutamissa estekisoissa, vaan viihdyn paljon paremmin ihan harrastepohjalla ratsastaessani. Kilpailuissa lähinnä jännitän ja unohdan radan ja/tai hyvän ratsastuksen, mutta saatan kyllä joskus vielä käydä joissain seurakisoissa. Erityisesti nautin hyppäämisestä ja pitkistä maastolenkeistä, mutta aina välillä iskee kouluinnostus ja silloin on pakko päästä kunnolla tuuppailemaan. Hevosten kanssa tulee myös työskenneltyä maasta käsin, sillä olen jonkin verran innostunut luonnollisesta hevostaidosta ja käytänkin sitä jonkin verran soveltaen omiin touhuiluihini.

Ripa: Ripa on ensimmäinen oma hevoseni, jonka olen omistanut nyt noin viisi kuukautta, vuoden 2010 marraskuun lopusta lähtien. Viralliselta nimeltään se on Riku-Viri ja kyseessä on siis 11.05.1994 syntynyt suomenhevosruuna mallia sportti, jolta löytyy kokoa 163 senttimetriä. Viime kuukausien aikana herra on kerännyt jos jonkinlaisia lempinimiä, joista useimmin käytettyjä ovat Ripa, Ripsu, Ripaus, Pölkky, Rippchen, R... - rakkaalla lapsella on monta nimeä ! Nuoruusvuotensa Ripa on viettänyt raviradoilla, joilta sille on kertynyt huima 159 euron voittosumma :D 6-vuotiaasta lähtien herra on sitten toimittanut ratsun uraa, ennen meille tuloaan koulupainotteisena ratsuna (startannut muutamia aluekoulukisoja kaudella 2010), mutta nykyään se on vahvasti maastopainotteinen.

Koulutustaso Ripalla on noin HeB/HeA, esteitä olemme hypänneet yksittäisenä 100cm (rataa ei olla vielä päästy menemään kentän puuttumisen takia), mutta kentällä pyöriminen ei oikein tälle jätkälle maistu ja viime kuukausien aikana olemme päässeet nauttimaan Suomen luonnosta jopa 3 tunnin maastolenkeillä. Ripan liikkeitä ovat kehuneet useammatkin ratsastuksenopettajat, ja se onkin ratsailla kaikkea muuta kuin se stereotypia suomenhevosesta, joka kulkisi vahvasti etupainoisena ja ponnettomasti ympäriinsä - päinvastoin, Ripa on todella herkkä suustaan ja äärimmäisen miellyttämisenhaluinen hevonen, joka ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi. Kunhan sen vain saa keskittymään hommiinsa, paljastuu siitä oikein hieno hevonen, josta eräs tuttumme ei kokeiltuaan osannut sanoa muuta kuin "wau".

Ripa on opetettu hyppäämään pystyyn käskystä

Yleisluonteeeltaan Ripa on jopa ylisosiaalinen, se tulee lähes poikkeuksetta tutkimaan vastaantulijan taskut herkkujen toivossa ja osaa sulattaa lähes kenen tahansa sydämmen suloisen nallekarhumaisella ilmeellään. Syliinkin herra haluaisi joskus tulla, mutta tähän asti se on saanut tyytyä haleihin ;) Se on todella utelias ja täysin ongelmaton hoitaa, mutta pois karsinasta ollessaan herra pitää aina sitoa kiinni, hän osaa nimittäin aukaista yhden jos toisenkin solmus tylsistyessään seisomiseen. Maasta käsin työskenneltäessä Ripa on todella mukava hevonen ja se selvästi nauttii uusien asioiden kohtaamisesta, seuraa nätisti perässä ja on muutenkin melkoisen koiramainen. Ratsastettaessa herra on maastossa reipas ja eteenpäinpyrkivä, mutta pysyy kyllä useimmiten lapasessa, jos vain muistaa pitää ohjasotteet pehmeinä ja avut muutoinkin pieninä, kovakouraisuutta Ripa ei siedä. Kentälle poika lähinnä hyytyy ja ilmoittaa melko selvästi, ettei työskentely oikein huvittaisi, mutta toimii kyllä kunhan vähän vaatii tekemään hommia. Lähes päivittäisen maastoilun jälkeen ripa on nyt ollut kentälläkin parempi ja pirteämpi ja olen todennut, että sen kanssa voi kyllä pyöriä kentällä kunhan muistaa palkkioksi maastoilla tarpeeksi paljon.

Tässä tulikin jo melko perusteelliset esittelyt meistä kahdesta, lisää tietoa saa toki pyytää jos jotakuta kiinnostaa tietää lisää jostain tietystä. Yritän pitää tämän blogin hengissä mahdollisimman aktiivisella kirjoittelulla. Aiheita saa toki ehdottaa, ja kommentointi on aina suositeltavaa, eli jättäkää rauhassa viestiä :)