Formulaa, metsän hirviöitä ja muuta mukavaa.

Nyt on ollut aika pirteää menoa koko viikko, ja Ripa on ollut erinomaisella tuulella.

Tiistaina olin alunperin suunnitellut meneväni vain maasta käsin johtajuusharjoituksia ja tempputreeniä, mutta kuinkas kävikään ! Ripa ei oikein jaksanut innostua talutusharjoituksista ja itse en jaksanut ruveta muistuttamaan sille periaatteistani, joten luovutin maasta käsin työskentelyn suhteen ja kipusin selkään ilman satulaa. Hetken aikaa tein peruskoulujuttuja ennen kuin hyppäsin pari kertaa kentällä olleen esteen yli. Ripa innostui mukavasti ja meidän molempien mieli kohosi. Loppujen lopuksi päädyin Anniinan & Puksun sekä Jennan & Käksyn kanssa dormulareissulle lähimetsän soratielle (tässä vaiheessa heitin jo satulan selkään..). Kyllä meni lujaa, ripa vähän vaihtelevasti kiitoravia ja -laukkaa. Jätkä jopa melkein pysyi lapasessa, eli selvästi oli hauskaa. Itse olin todella tyytyväinen, koska Ripan kunto on selvästi noussut, sillä se ei ollut mitenkään hirvittävän hionnut tallille tullessamme, vaikka olimme laukkailleet jonkin verran (ja Ripa pysyi ihan hyvin Puksun perässä, vaikka Puksu onkin nykyään esteillä kisaava ex-kenttähevonen, joka menee lujaa). Eli tiistai oli meille aika monipuolinen päivä, kun liikutus kehittyi maasta käsin työskentelystä kaahotuslenkkiin metsässä.

Torstaina kävimme melko rauhallisen maastolenkin metsässä ja nautiskelimme kauniista alkukesän säästä ilman turhaa stressiä tai kiirettä. Kun palasimme tallille kenttä oli juuri sopivasti tyhjä, joten rakensin sinne vielä pienen estetehtävän ja hyppäsimme jumppasarjaa muutaman kerran. Ripalta meinasi ensin mennä jalat aivan solmuun ja ponnistuspaikka oli vähän missä sattui, muutaman kerran menimme esteen ohikin.. Päädyin lopulta lyhentämään välejä sen verran, että hyppäsimme jotain hevos- ja ponivälien sekoitusta, ja se toimi oikein hyvin, Ripalla tuli kauniita, pyöreitä hyppyjä. Nyt harmittaa, ettei ollut ketään kuvaamassa, sen verran hyviä hyppyjä tuli ratsastuksen loppupuolella..

Eilen Ripa sai vapaapäivän, koska olin itse Läyliäisissä kavion vuolua opettelemassa. Tarkoituksenahan on jättää Ripa kesällä (kun palaamme ratsastusleiriltä ennen juhannusta) kengättömäksi ja toivon mukaan myös pitää ruuna ilman kenkiä. Pitkällä tähtäimellä kengättömyys tietenkin riippuu ihan Ripan omista kintuista, mutta aion ainakin kokeilla, miten se pärjää. Kurssilla oli todella mukavaa ja sain sieltä hyvän kartoituksen siitä, mitä Ripan kavioille pitäisi tehdä kesällä; hiukan kavioremonttia tiedossa, kun nyt nuo kasvavat hiukan väärään suuntaan ja tästä voi ajan myötä kehkeytyä ongelmia. Ja sitten oli tietysti sitä vuolua (mikä muuten ei edes ole kovin vaikeaa, kun tietää teorian ja uskaltaa aloittaa :D)

Eilisen jäljiltä Ripalle oli selvästi jäänyt melko reippaasti energiaa, koska se oli tänään harjattaessa melko rauhaton ja maastolenkin alkupuolella tarjosi kovin usein ravia käynnin tilalle. Rauhoittuihan tuo siitä hiljalleen, kun vähän muistuttelin, mitä sana "käynti" tarkoittaa, mutta kova meno oli silti päällä.. Kentällä oli pari pikkuestettä, ja kun Ripa vielä tunnin reippaan maastoilun jälkeen kävi hiukan ylikierroksilla, menin sinne vähän pyörimään. Alkuun hypättiin ihan vain pientä ristikkoa ja harjoiteltiin lähestymisiä (Ripalle edelleen vähän hankalanpuoleinen asia). Pian kenttä kuitenkin tyhjeni, ja nostin molemmat esteet isoiksi ristikoiksi siten, että puomien kannattimet olivat 150cm:n kohdalla, ja ristikon keskikohta siten noin 80cm korkeudella. Tämän tarkoituksena oli vihjaista Ripalle, että esteet voi hypätä myös muualta kuin siitä ihan tolpan vierestä.. Noh, eihän se tietenkään aluksi sujunut, Ripa hyppäsi ristikot välttämättä siitä kohdasta, mistä este oli noin metrin korkuinen. Ainakin tuolla riittää pomppua, kun sitä kerta itsekseen tarjoaa ! Kun hyppelyt sitten vihdoin (Luoja ties kuinka monen yrityksen jälkeen) sujuivat edes jotenkuten siististi, heivasin Ripalta satulan selästä ja laskin ristikoita vähän pienemmiksi sekä hyppäsin ne pariin kertaan vielä. Olin hetkeä aiemmin soittanut itselleni vanhemmilta kyydin ajatuksella, että he voisivat ottaa kuvia meidän hypyistämme, kun Ripa nyt hyppäämisen makuun oli päässyt (ja virtaa riitti vieläkin..). Hetken pohdiskelun jälkeen päädyin kuitenkin irtohypyttämään Ripaa, osittain Jennan yllytyksestä johtuen :D

Aluksi en jaksanut rakentaa minkäänlaista estekujaa, vaan jätin vain kentällä olevat esteet niille sijoilleen, ja koitin saada Ripaa niiden yli. No ei onnistunut, pari kertaa meinasi jo mennä, mutta juoksi kuitenkin ohi (ja selvästi nautti tilanteesta, kun itse juoksin sen vieressä lievästi ärtyneenä..). laitoin uran sisäpuolella olevan esteen viereen toisen esteen, jotta Ripa hyppäsisi edes jostain yli. Tämä sujui jo paremmin, mutta jätkän saaminen esteelle oli melkoista temppuilua, joten ennen vanhempieni saapumista päädyin kuitenkin tekemään kunnon estekujan. Tai lähinnä kujan, joka johti esteelle, en nimittäin rakentanut siihen yhtä estettä enempää.

Juuri kun vanhempani saapuivat paikalle, olin saanut kujan tehtyä ja aloittanut hypyt yksinkertaisella ristikolla. Isäni kuvaamana jatkoin hypyttämistä vielä metriin saakka (irtohypytys on muuten kätevä tapa liikuttaa sekä hevonen että omistaja, tuli itselle ihan hiki - Ripa kun edelleen yritti sekoilla omiaan ja piti juosta sen vierellä ihan kujalle asti), kunnes ripa sai rentoutua. Hypyt sujuivat lopulta ihan hyvin, Ripalta alkoi hiljalleen löytyä tyyliäkin, vaikka muutama jänöloikka mahtui toki mukaan. Joka tapauksessa herralla itsellään tuntui olevan hauskaa (etenkin silloin kun nostin estettä ja Ripa pääsi kentän laidalle syömään vihreää huomaamattani..) kun sai tehdä jotain muuta kuin sitä perus maasta käsin työskentelyä. Tämähän oli siis ensimmäinen kerta, kun irtohypytin/irtojuoksutin Ripaa, koska aiemmin se ei ole kentän puuttumisen takia ollut mahdollista. Okei, valehtelen, olen irtojuoksuttanut Ripaa pari kertaa, tosin silloin entisellä tallilla tarhassa kaatosateen yllätettyä, ja sekin oli noin vartin hölkkäsessio, kun Ripa kahlasi tuolloin vielä maata peittäneessä lumessa pitkästyneenä..

On se Ripa kyllä ihana, karsinaansa päästessään Herra jäi paikalleen kerjäämään rapsutuksia ja hellyyttä odottaessaan, että sain sille ruuat tuotua eteen. Tallilla ei enää ollut ketään muita ihmisiä kuin minä ja vanhempani, joten oli mukavaa hoidella siinä omaa polleaan kaikessa rauhassa ja kuunnella kuinka se syö heiniään tyytyväisenä. Ja olihan se heinänsä ansainntukin !

Estesähläilyä

Punran estekisoista selvitty kunnialla !

Eli, tänään suuntasin tallille heti aikaisin aamusta, koska vaikka itse kisat alkoi vasta 11 aikoihin, piti tallilta lähteä noin tuntia aiemmin, jotta ehtisi ratsastaa paikalle, ilmoittautua ja tutustua rataan. Sen jälkeen jäi vielä melko paljon aikaa, joten tuli tehtyä oikein kunnon alkukäynnit, käveltiin varmaan tunti ennen kuin päästiin verryttelyalueelle.

Verryttelyssä Ripa tuntui todella kivalta, pitkä käyntipätkä oli sanut sen hereille ja poika kuunteli apuja nätisti, laukka oli reipasta ja verryttelyhypyt hyviä. Kuitenkin juuri meitä edeltänyt ratsastaja suistui satulasta ja satutti siinä samassa itsensä. Siinä sitten vähän viivästyi koko kilpailu, kun ambulanssia saatiin odottaa puoli tuntia (!), minkä jälkeen kului vielä jonkin aikaa ennen kuin se lähti pois kentältä ja kilpailua voitiin jatkaa. Yhteensä siis jouduttiin seisoskelemaan noin tunti, ja eikös Ripa sinä aikana jo vähän väsähtänyt ja pitkästyikin samalla. Toki sain vähän ylimääräistä verryttelyaikaa vielä, mutta ei tuntia seisonutta, täysin tylsistynyttä hevosta 5-10 minuutissa herätellä, joten Ripa jäi vähän veltoksi radalle mennessä.

Yhteensä radalla oli 8 estettä, joista yksi oli sarja. Ensimmäiset kolme estettä sujuivat melko hyvin, Ripa ei tuijotellut värikkäitä puomeja ja keskittyi hyppäämiseenkin. Neljänessä esteessä oli mukana aaltolankku, johon oli vielä maalattu kumiankkoja, ja sitä Ripa jo vähän epäröiden tuijotteli, hyppäsi kuitenkin kun vähän rohkaisi. Viidennellä esteellä jätkä alkoi selvästi jo väsyä, ja siitä eteenpäin jouduinkin käytännössä pyytämään jokaisen laukka-askeleen erikseen. Kuudes este, sarja, meni melkoiseksi sähläykseksi, kun Ripa ensin meinasi kieltää, mutta päättikin sitten hypätä käynnistä/seisaaltaan, tiputti esteiden välissä raville ja loikkasi sitten toisestakin osasta yli. Ihme kyllä, kaikki puomit olivat tähän asti pysyneet ylhäällä. Seitsemäs este, lankku meni ihan OK, vaikka jouduinkin tekemään melkoisesti töitä hevosen pitämiseksi edes jonkinlaisessa laukassa, ja lähestyminen viimeiselle esteelle meni vähän pitkäksi, joten siitä tippui puomi. Melko lähellä olimme siis puhdasta rataa (sähläilyineen :'>), mutta ei sitten kuitenkaan.

Silti olen todella tyytyväinen meidän suoritukseemme, kyseessä kun kuitenkin olivat ensimmäiset yhteiset kisamme ja Ripakin on ollut koulupainotteisessa käytössä jo jonkin aikaa. Pitkä seisoskelu ennen starttausta vaikutti mitä luultavimmin tulokseemme, ja uskoisin, että olisimme voineet saada puhtaan radan ilman sitä. Mutta koska mennyttä ei voi muuttaa, pitää iloita siitä, että pudotuksia tuli vain yksi ja Ripa on niinkin reilu hevonen, että jaksoi hypätä koko radan, vaikka sinne sekaan tulikin melkoista sähellystä.

Ohessa vielä video radastamme, laatu on vähän mitä on, mutta ainakin siitä näkee jotenkuten, millaista menomme oli :')

Kesäfiiliksissä

Koko viime viikon oli aika lämmin, joten fiilis oli melko kesäinen. Ripalta lähti vihdoin loputkin talvikarvasta, ja nyt se näyttääkin jo hevoselta, eikä enää jääkarhulta :')

Me ollaan viime päivinä lähinnä keskitytty tutustumaan lähialueen maastoihin ja ihmetelty, mitä tallin ympäristöstä oikeen löytyy. Tuossa tiistaina löydettiin metsästä pari kaatunutta puunrunkoa, joiden yli jätkä hyppäsi ihan innoissaan yli. Tuli melko ilmavia hyppyjä ja ripa vähän lämpeni, mutta molemmilla oli tosi hauskaa, (vaikka alunperin piti vain mennä ihan rento maastolenkki..). Torstaina seikkailtiin sitten metsäriellä ja vähän päästeltiin ylimääräisiä höyryjä ulos - kyllä muuten lähti lujaa ! Hienosti kuitenkin hidasti eikä sählännyt paluumatkalla, mitä ripa on usein tehnyt. Edistystä siis, jee :)

Viikonloppu menikin vähän rennommissa tunnelmissa, lauantaina hypättiin taas esteitä. Mentiin tällä kertaa ihan yksittäistä estettä, hirrvittävän pelottavaa, pinkkiä okseria, jonka alla oli vielä lankkujakin. Alkuun meni ihan hyvin, mutta kun kohotin okseria vähän isommaksi ja tein siitä tasakorkean, meni Ripa-paralta pasmat ihan sekaisin. Siinä sitten tuli muutamakin hissihyppy, ja yksi estekannatinkin onnistuttiin halkaisemaan, hupsista.. Samana päivänä otin Ripasta tarhassa muutamia portrait-/taidekuvia, joisat kotona kokosin ainakin omasta mielestäni ihan hienon mustavalko-kokoelman. ja tämä siis tylsistymisen vuoksi..

Sunnuntaina annoin herralle vapaapäivän, ja eilen olikin vuokraajan päivä, joten seuraavan kerran olin vasta tänään. "kiusasin" risto reipasta tekemällä puolentoista tunnin koulutreenin kentällä. Mutta kyllä kannatti, lopputreeni alkoi sujua jo todella hyvin ja Ripa kantoi itseään oikein komeasti. Hypättiin siinä sitten muutaman kerran pienen kavaletin yli ja harjoiteltiin laukan vaihtamista hypyssä. Oli vähän vaikeaa Ripalle ensin, mutta alkoi parin sähläyskerran jälkeen jo sujua melko hyvin, ainakin kun ottaa huomioon, ettei herraa ole koskaan treenattu esteillä aj siten koko laukanvaihto esteellä on melkoisen uusi juttu. Ylpeä olen jätkästäni <3 Samalla otettiinkin sitten pari satulakuvaa Ripasta, jotka lähetän myöhemmin Vanhalaan (joustorunkoisten satuloiden maahantuoja ja myyjä, joustorunkoiset voi sovittaa valokuvien avulla), jotta nähdään, jos vaikka päästäisiin vihdoin eroon romaanin geelitoppauksesta, se kun on melko rasittava vehje ja tuppaa valumaan pois romaanin alta, vaikka sen väitetään olevan niin tahmea, ettei se mihinkään valu.. Vähän on poika päässyt laihtumaan kevään aikana, joten aloitan sille varmaan ruokaöljykuurin ja nostetaan kauramäärää, mutta Ripa sentään on saanut vähän lihaksia eikä enää näytä sellaiselta pullahevoselta, jota se syksyllä kevyemmän käytön vuoksi vähän muistutti.

Tästä kuvasta näkyy laihtuminen aika hyvin - takapään luut vähän törröttää.. (selkärangan törrötys on muista syistä, selkälihaksia on kasvatettu tulostab saakka ja vaatii vielä "lihastenkasvatusloman") Samalla kuitenkin helposti huomattavissa etupään lihakset. Näiden pitäisi sitten jäädä, mutta kiloja lisää

Valkosipuliongelmainen esteratsu.

Tänään lädin jo melko aikaisin kotoa, ja ehdin suunnitelman mukaisesti tallille siihen aikaan, ettei siellä vielä porukkaa ollut. Kentälle oli tosin yksi ratsukko menossa, mutta pystyin silti tekemään pienen radantapaisen, korkeus 55-75cm. Se koostui oikeastaan kolmesta esteestä, joista yksi pitkällä sivulla, yksi pituushalkaisijalla ja yksi vinottain "puolikkaalla lävistäjällä". Nykyisellä tallillahan on ihan oikeaa estekalustoa, eikä enää niitä aittolppia, jotka hankimme vanhassa paikassa, joten herraa ensi alkuun vähän jännitti uudet asiat, olin nimittäin laittanut yhdeksi esteeksi portin, toisen alle valkoisia tonkkia ja kolmas oli liiloista puomeista koottu (hui kauhistus!)

Alkuverkassa Ripa oli vielä todella laiska ja veltto, mutta piristyi kun en siltä vaatinut edes kunnon muotoa, peräänannosta puhumattakaan. Pari ekaa hyppyä meni ihan päin mäntyä (osittain varmaan Ripan jännityksen ja epävarman hyppytyylin vuoksi), mutta pian sekin tajusi homman juonen ja tuli muutama todella nätti hyppy, lävistäjälläkin vaihtui laukka (tämä siis vähän vaativampi homma Ripalle, kun ei ole niin paljoa hyppinyt viime aikoina ja rataa ei meillä ollessaan ennen tätä päivää lainkaan) Viimeisenä siis mentiin kaiki estet peräkkäin ratana ja harjoiteltiin vähän tiukempia käännöksiä sekä lähestymisiä kaarevalta uralta, hienosti meni (:

Ripan liikutuksen jälkeen hyppäsin vielä pari kertaa Ripan tallikaverilla, joka kentällä oli ollut. Kyseinen hevonen kun on nuoruudessaan hypännyt isoja luokkia ja rakastaa esteitä, mutta helppo hypättävä se ei ole ja siksi sen omistaja ei sillä esteitä mene. Mutta kun kentällä nyt kerta oli tilaa ja esteet valmiina, hyppäsin minä sen selkään hetkeksi ja tein pari hyppyä, oli aika mielenkiintoinen kokemus. Ripa sai tämän aikaa odotella karsinassaan fleecekuivatusloimi yllään, hikinenhän se oli estetreenin jälkeen kun on vieläkin vähän talvikarvaa jäljellä ja oli kuitnekin aika kuuma.

Sain sitten myös vihdoin pestyä tuon otuksen (ja samalla se pesi puolestaan minut, kiitos vaan). Ripan mielestä oli hurrjan hauskaa tepastella ympäriinsä kun suihkuttelin sitä, pari kertaa se myös alkoi kuopimaan hullun lailla ja jouduin siirtämään shampooämpärin sivummalle ettei se kaatuisi.. Noin tunnin jälkeen minulla kuitenkin oli taas puhdas, mutta likomärkä hevonen, jota sitten lähdin kuivattelemaan pihalle ja samalla jätkä sai vähän syödä vihreää.

Tänään meillä ilmeni myös hienoisia ongelmia Ripan valkosipulin kanssa. Jätkähän saa kuuriluontoisesti valkosipulijauhetta vastustuskyvyn ja ötökkäkarkotuksen vuoksi, joulukuussa se sai ihan paikallisen hevoskaupan valökosipulia, mutta nyt tämä nykyinen on nettikaupasta tarjouksena ostettua, ja selvästi vahvempaa kuin edellinen. Siitä ne ongelmat sitten alkavatkin. Edellistä valkosipulia Ripa söi suoraan kädestä, tuntui suorastaan rakastavan sitä, mutta tämä nykyinen ei mene sitten millään. Olen koittanut "laimentaa" sitä vedellä ja kauralla ja yrittänyt myös sekoittaa Ripan kaikki erikoirehut yhdeksi mössöksi, jotta valkosipuli menisi muiden mukana, mutta sitä mössöä se ei edes syö lainkaan, mikä taas ei toimi, kun ne muut lisärehut (MSM ja Biotiini) olisi kuitenkin vähän tärkeämpiä.. Pattitilanne meillä siis nyt, pitää koittaa keksiä joku poppakonsti, millä tuons aisi syötettyä. Meillä on nimittäin tätä nykyistä valkosipulia vielä 2 pakettia jäljellä kun se kerta tarjouksena ostettiin, eikä niitä raaskisi poiskaan heittää..

Huomenna Ripa saa sitten vähän rennomman päivän, käyn tallilla vaan hakemassa tarvittavia asioita ja ehkä vähän taas käyn syöttelemässä vihreää, mutta istten pitääkin lähteä kaupunkiin ja mummin luokse äitienpäivälounaalle, joten paljon aikaa ei kyllä ole.

Uusi talli - uudet kujeet ?

Eli, Ripa siis muutti uudelle kotitallilleen lauantaina. Muutto oli taas helppo homma; herran kamat autoon, hevosen nouto tarhasta, kuljetussuojat jalkaan samalla aikaa kun vanhemmat laskee traikun lastaussillan alas, hevonen traikkuun. Koko touhun kesto siis noin 10 min, josta 9 min varusteiden lastausta ja viimeinen minuutti hevosen lastaus :D

Matka ei ollut pitkä, joten Ripa sai pärjätä ilman heinää. Ja sehän melkein onnistui, kuoputteli kyllä aina kun pysähdyttiin (matkan ainoissa liikennevaloissa jaksoi odottaa kokonaiset 8 sekuntia!) ja muistutti, että unohtuikohan jotain.. On se ihana <3

Uudella tallilla siten järjesteltiin kamat ja ratsastin Ripan vielä, kun vanhemmat lähti palauttamaan traikkua. Koska en paikallisia maastoja vielä tuntenut, jäin kentälle pyörimään ja hypättiin apri kertaa ristikkoakin, kun sellainen kentällä kerta oli pystyssä. Ripa oli hiano, ei epäröinyt kuin kerran ja siitäkin syytän värikkäitä puomeja (meidän omat on oikeasti aitatolppia ja siten myös maalaamattomia, joten kyllähän liilat puomit sitten selvästi syö pieniä suokinpoikasia). Ties vaikka sitten uskaltauduttaisiin PUNRAn seuraestekisoihin aprin viikon päästä, 50-60cm clear round -luokka voisi olla sopiva kisauran aloitus meille. No, saa nähdä, ennen sitä pitää vielä kokeilla hypätä rataa.

Eilen saatiin sitten tallilta seuraa, ja päästiin Kaija-tamman ja omistajansa ohjeistuksella tutustumaan maastoihin. Itse lenkki oli melko rento ja itse menin ilman satulaa, mutta laukattiin kuitenkin. Yksi hiekoituslaatikko oli nälkäisellä tuulella ja sitä piti oikein pysähtyä tuijottelemaan ja ihmettelemään, ennen kuin sen ohi uskalsi mennä. Hankittiin Ripalle Furminator (tarkoitettu koirien alusvillan poistoon), jotta saisi tuon jätkän kuorittua talviturkistaan - vähänkin rankempi liikunta näkyy nimittäin heti voimakkaana hikoiluna, mutta sehän on ymmärrettävää kun on talvivaatteetkin vielä päällä.

Tänään lähdettiin sitten ihan kaksistaan pällistelemään paikallista luontoa, ja ihan sattumalta löydettiinkin yksi maastolenkki, joka meille oli viikonloppuna tallilla selitetty ! Se kulkee todella kauniissa ympäristössä pehmeällä hiekka-/soratiellä ja siellä pääsee hyvin ravailemaan ja laukkailemaan pitkiäkin pätkiä. Pitää joku päivä käydä vähän pidemmällä tutkimassa paikkoja, tänään käytiin vaan se peruslenkki kun itsellä ei ollut niin paljon aikaa. Furminator on toiminut hienosti, tänään ei lähtenyt enää kovinkaan paljon karvaa ja Ripakin kiiltää jo valossa nätin kullanvärisenä, selvä merkki kesäkarvasta (: Herra oli tänään jopa saanut tarhakaverin, kun lauantai ja sunnuntai oli vietetty ihan yksin (ja sehän ei Ripalle sovi, rupeaa helposti huutamaan jos jää yksin), jonka kanssa Ripa sitten vähän nahisteli leikillään ulkona.

Huomenna Ripa saattaa saada uuden vuokraajan, Anna-niminen nuori nainen käy kokeilemassa ja vaikutti ainakin viesteissään hyvin pätevältä ja huolelliselta ihmiseltä, joten uskoisin, että Ripan kanssa pitäisi sujua, jos kemiat ovat muutoin kunnossa. Senhän näkee sitten huomenna :)