Tiistaina olin alunperin suunnitellut meneväni vain maasta käsin johtajuusharjoituksia ja tempputreeniä, mutta kuinkas kävikään ! Ripa ei oikein jaksanut innostua talutusharjoituksista ja itse en jaksanut ruveta muistuttamaan sille periaatteistani, joten luovutin maasta käsin työskentelyn suhteen ja kipusin selkään ilman satulaa. Hetken aikaa tein peruskoulujuttuja ennen kuin hyppäsin pari kertaa kentällä olleen esteen yli. Ripa innostui mukavasti ja meidän molempien mieli kohosi. Loppujen lopuksi päädyin Anniinan & Puksun sekä Jennan & Käksyn kanssa dormulareissulle lähimetsän soratielle (tässä vaiheessa heitin jo satulan selkään..). Kyllä meni lujaa, ripa vähän vaihtelevasti kiitoravia ja -laukkaa. Jätkä jopa melkein pysyi lapasessa, eli selvästi oli hauskaa. Itse olin todella tyytyväinen, koska Ripan kunto on selvästi noussut, sillä se ei ollut mitenkään hirvittävän hionnut tallille tullessamme, vaikka olimme laukkailleet jonkin verran (ja Ripa pysyi ihan hyvin Puksun perässä, vaikka Puksu onkin nykyään esteillä kisaava ex-kenttähevonen, joka menee lujaa). Eli tiistai oli meille aika monipuolinen päivä, kun liikutus kehittyi maasta käsin työskentelystä kaahotuslenkkiin metsässä.
Torstaina kävimme melko rauhallisen maastolenkin metsässä ja nautiskelimme kauniista alkukesän säästä ilman turhaa stressiä tai kiirettä. Kun palasimme tallille kenttä oli juuri sopivasti tyhjä, joten rakensin sinne vielä pienen estetehtävän ja hyppäsimme jumppasarjaa muutaman kerran. Ripalta meinasi ensin mennä jalat aivan solmuun ja ponnistuspaikka oli vähän missä sattui, muutaman kerran menimme esteen ohikin.. Päädyin lopulta lyhentämään välejä sen verran, että hyppäsimme jotain hevos- ja ponivälien sekoitusta, ja se toimi oikein hyvin, Ripalla tuli kauniita, pyöreitä hyppyjä. Nyt harmittaa, ettei ollut ketään kuvaamassa, sen verran hyviä hyppyjä tuli ratsastuksen loppupuolella..
Eilen Ripa sai vapaapäivän, koska olin itse Läyliäisissä kavion vuolua opettelemassa. Tarkoituksenahan on jättää Ripa kesällä (kun palaamme ratsastusleiriltä ennen juhannusta) kengättömäksi ja toivon mukaan myös pitää ruuna ilman kenkiä. Pitkällä tähtäimellä kengättömyys tietenkin riippuu ihan Ripan omista kintuista, mutta aion ainakin kokeilla, miten se pärjää. Kurssilla oli todella mukavaa ja sain sieltä hyvän kartoituksen siitä, mitä Ripan kavioille pitäisi tehdä kesällä; hiukan kavioremonttia tiedossa, kun nyt nuo kasvavat hiukan väärään suuntaan ja tästä voi ajan myötä kehkeytyä ongelmia. Ja sitten oli tietysti sitä vuolua (mikä muuten ei edes ole kovin vaikeaa, kun tietää teorian ja uskaltaa aloittaa :D)
Eilisen jäljiltä Ripalle oli selvästi jäänyt melko reippaasti energiaa, koska se oli tänään harjattaessa melko rauhaton ja maastolenkin alkupuolella tarjosi kovin usein ravia käynnin tilalle. Rauhoittuihan tuo siitä hiljalleen, kun vähän muistuttelin, mitä sana "käynti" tarkoittaa, mutta kova meno oli silti päällä.. Kentällä oli pari pikkuestettä, ja kun Ripa vielä tunnin reippaan maastoilun jälkeen kävi hiukan ylikierroksilla, menin sinne vähän pyörimään. Alkuun hypättiin ihan vain pientä ristikkoa ja harjoiteltiin lähestymisiä (Ripalle edelleen vähän hankalanpuoleinen asia). Pian kenttä kuitenkin tyhjeni, ja nostin molemmat esteet isoiksi ristikoiksi siten, että puomien kannattimet olivat 150cm:n kohdalla, ja ristikon keskikohta siten noin 80cm korkeudella. Tämän tarkoituksena oli vihjaista Ripalle, että esteet voi hypätä myös muualta kuin siitä ihan tolpan vierestä.. Noh, eihän se tietenkään aluksi sujunut, Ripa hyppäsi ristikot välttämättä siitä kohdasta, mistä este oli noin metrin korkuinen. Ainakin tuolla riittää pomppua, kun sitä kerta itsekseen tarjoaa ! Kun hyppelyt sitten vihdoin (Luoja ties kuinka monen yrityksen jälkeen) sujuivat edes jotenkuten siististi, heivasin Ripalta satulan selästä ja laskin ristikoita vähän pienemmiksi sekä hyppäsin ne pariin kertaan vielä. Olin hetkeä aiemmin soittanut itselleni vanhemmilta kyydin ajatuksella, että he voisivat ottaa kuvia meidän hypyistämme, kun Ripa nyt hyppäämisen makuun oli päässyt (ja virtaa riitti vieläkin..). Hetken pohdiskelun jälkeen päädyin kuitenkin irtohypyttämään Ripaa, osittain Jennan yllytyksestä johtuen :D
Aluksi en jaksanut rakentaa minkäänlaista estekujaa, vaan jätin vain kentällä olevat esteet niille sijoilleen, ja koitin saada Ripaa niiden yli. No ei onnistunut, pari kertaa meinasi jo mennä, mutta juoksi kuitenkin ohi (ja selvästi nautti tilanteesta, kun itse juoksin sen vieressä lievästi ärtyneenä..). laitoin uran sisäpuolella olevan esteen viereen toisen esteen, jotta Ripa hyppäsisi edes jostain yli. Tämä sujui jo paremmin, mutta jätkän saaminen esteelle oli melkoista temppuilua, joten ennen vanhempieni saapumista päädyin kuitenkin tekemään kunnon estekujan. Tai lähinnä kujan, joka johti esteelle, en nimittäin rakentanut siihen yhtä estettä enempää.
Juuri kun vanhempani saapuivat paikalle, olin saanut kujan tehtyä ja aloittanut hypyt yksinkertaisella ristikolla. Isäni kuvaamana jatkoin hypyttämistä vielä metriin saakka (irtohypytys on muuten kätevä tapa liikuttaa sekä hevonen että omistaja, tuli itselle ihan hiki - Ripa kun edelleen yritti sekoilla omiaan ja piti juosta sen vierellä ihan kujalle asti), kunnes ripa sai rentoutua. Hypyt sujuivat lopulta ihan hyvin, Ripalta alkoi hiljalleen löytyä tyyliäkin, vaikka muutama jänöloikka mahtui toki mukaan. Joka tapauksessa herralla itsellään tuntui olevan hauskaa (etenkin silloin kun nostin estettä ja Ripa pääsi kentän laidalle syömään vihreää huomaamattani..) kun sai tehdä jotain muuta kuin sitä perus maasta käsin työskentelyä. Tämähän oli siis ensimmäinen kerta, kun irtohypytin/irtojuoksutin Ripaa, koska aiemmin se ei ole kentän puuttumisen takia ollut mahdollista. Okei, valehtelen, olen irtojuoksuttanut Ripaa pari kertaa, tosin silloin entisellä tallilla tarhassa kaatosateen yllätettyä, ja sekin oli noin vartin hölkkäsessio, kun Ripa kahlasi tuolloin vielä maata peittäneessä lumessa pitkästyneenä..
On se Ripa kyllä ihana, karsinaansa päästessään Herra jäi paikalleen kerjäämään rapsutuksia ja hellyyttä odottaessaan, että sain sille ruuat tuotua eteen. Tallilla ei enää ollut ketään muita ihmisiä kuin minä ja vanhempani, joten oli mukavaa hoidella siinä omaa polleaan kaikessa rauhassa ja kuunnella kuinka se syö heiniään tyytyväisenä. Ja olihan se heinänsä ansainntukin !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti